Paini on vanha urheilulaji, jota harrastettiin jo antiikin aikana Kreikassa. Se oli lajina mukana jo antiikin olympialaiskisoissa. Nykyään lajia harrastetaan eri muodoissa ympäri maailmaa, mutta kreikkalais-roomalainen ja vapaapaini ovat edelleen mukana olympialaisten lajivalikoimassa.
Vapaapaini on suosituin painilaji, sen harrastajia on miljoonia ympäri koko maailman. Kreikkalais-roomalaisesta painista vapaapainin erottaa lähinnä se, että vapaapainissa on sallittu otteet lantion alapuolelta. Muuten näitä kahta painilajia hallitsevat suurin piirtein samat säännöt.
Showpaini alkoi erikoisesti
Showpaini on laji, jota harrastetaan lähinnä Yhdysvalloissa ja sillä on, kuten nimikin kertoo, lähinnä viihdyttävä tarkoitus. Showpaini ja sen ympärillä tapahtuva toiminta oheistuotteineen on miljoonabisnes niin painijoille kuin näytösten järjestäjillekin. Parhaista painijoista – tai siis showmiehistä – tulee maailmankuuluja ja juhlittuja julkkiksia, joilla on suuret fanilaumat. Showpainilla on yhtymäkohtia Commedia dell’arteen juonikuvioineen, haastatteluineen ja erilaisine lopetusliikkeineen. Tätä kutsutaan urheiluviihteeksi.
Showpaini poikkeaa luonteeltaan vapaapainista kuin päivä yöstä. Tässä painilajissa toimitaan ennalta tehdyn käsikirjoituksen mukaisesti – eli kyseessä ei siis varsinaisesti ole kilpailulaji, jossa paras voittaa. Toki lajissakin tarvitaan hyvää kuntoa, kestävyyttä ja voimaa eikä treenatusta vartalostakaan ole haittaa. Useimmat showpainin harrastajista, jotka ovat menestyneet, ovat todella suurikokoisia, lähes poikkeuksetta yli 2-metrisiä. Showpaini on saanut alkunsa kiertävissä sirkuksissa ja voimamiesten näytöksissä. Sen salaisuuksia varjeltiin huolellisesti pitkään ja väitettiin sen olevan oikea kilpailulaji.
Showpainin säännöt ovat vapaamuotoisemmat
Showpaini perustuu osaltaan vapaapainin sääntöihin, joskin hyvin löyhästi. Ennalta sovituissa otteluissa suoritetaan yhdessä vastustajan kanssa liikkeitä, jotka saattavat olla aidosti tuskallisia ja ne pitää suorittaa oikein, ettei todellista vahinkoa tapahtuisi. Tämä edellyttää kovaa harjoittelua ja hyvää kuntoa. Harjoittelulla pyritään tekniikoiden turvallisuuteen sekä näyttelijän taitojen hiomiseen. Liikkeiden vaikutusta liioitellaan, jotta ne ovat entistä vaikuttavampia ja viihteellisempiä. Väärin suoritettuina liikkeet saattavat aiheuttaa todellista vahinkoa.
Showpainissakin, kuten vapaapainissa, on tuomari, jonka sana ottelussa on laki. Tarinan niin vaatiessa voidaan kuitenkin hänenkin päätöstään muuttaa. Tässä lajissa onkin lähes kaikki sallittua, mitä tuomari ei näe. Vapaapainista poiketen lyöminenkin on sallittua, mikäli se tapahtuu avokämmenellä. Potkiakin saa, kunhan se tapahtuu päkiällä.
Mikäli jompikumpi ottelijoista koskee kehän köysiin, tulee ote irrottaa, ennen kuin tuomari ehtii laskea viiteen. Tällä tavoin on mahdollista paeta esimerkiksi lukkotilanteesta tai selätyksestä. Eräs lajin erikoisuuksista on se, että jopa tuomari tulee hyvin usein tyrmätyksi. Kun tämä tapahtuu, on ottelussa kaikki sallittua, kunnes päävastaava tulee takaisin tajuihinsa – siis käsikirjoituksen mukaisesti.
Lajia harrastetaan muuallakin kuin Yhdysvalloissa. Se on suosittua Kanadassa, samoin Meksikossa ja Japanissa. Suomessa lajia harrastetaan jonkin verran, mutta se ei oikein useammasta yrityksestä huolimatta ole ottanut tuulta siipiensä alle. Ensimmäinen yrittäjä oli Valhalla Pro Wrestling, jonka taloutta ei saatu kannattavaksi, sitä seurasi PWF eli Pro Wrestling Finlandia ja tällä hetkellä toimintaa jatkaa Fight Club Finland.
Vapaapainin tempo on intensiivinen
Vapaapainissa otellaan maksimissaan kolme 2 minuutin mittaista erää, jos jompikumpi painijoista ei onnistu selättämään vastustajaansa ennen sitä. Selättäminen tarkoittaa asentoa, jossa vastapuolen molemmat hartiat on painettu lattiaan. Mikäli näin ei tapahdu, mestari on se, joka voittaa kaksi erää kolmesta – tai kaikki erät. Painiminen tapahtuu 12×12-metrisellä matolla eli molskilla, jonka keskelle on merkitty 9 metriä halkaisijaltaan oleva ympyrä. Tämä ympyrä on alue, jossa varsinainen painiminen tapahtuu.
Kunkin erän ensimmäiset 1,5 minuuttia painitaan pystyasennossa ja viimeiset 30 sekuntia mattoasennossa. Painiminen vaatii hyvää oivalluskykyä ja taitoa yhtä paljon kuin hyvää kestävyyttä ja voimaa.
Vapaapainissa tasaväkiset eri painoluokkiin kuuluvat ottelijat kohtaavat toisensa ja sääntöjen mukaisen ottelun voittaa osapuoli, joka on aidosti parempi painija. Showpaini taas on, vaikka sitä ei avoimesti edelleenkään myönnetä, käsikirjoitettua, ennalta sovittua viihteellistä teatteriesitystä. Ottelun voittaa yleensä se, joka on käsikirjoituksen mukaan sovittu voittajaksi.
Showpaini ja vapaapaini ovat todella fyysisiä lajeja
Showpaini ja vapaapaini ovat molemmat lajeja, jotka vaativat urheilijalta voimaa ja kestävyyttä sekä hyvää tekniikan hallintaa – tässä ovat ehkä lajien suurimmat yhtäläisyydet. Vapaapainia hallitsevat tiukat säännöt, jotka määrittelevät sen, mitä saa ja mitä ei painimatolla saa tehdä. Showpainin säännöt ovat taas huomattavasti väljemmät ja sallivat myös käytöksen, jota vapaapainissa pidettäisiin epäurheilijamaisena.
Lajien yhteneväisyys riippuu siitä, miltä kannalta asioita tarkastelee. Vapaapainin harrastaja tuskin on kovin innoissaan, jos hänen harrastamaansa lajia verrataan showpainiin. Showpainija taas todennäköisesti pitää ajatuksesta, että lajit ovat samanlaisia, sehän tavallaan lisää lajin uskottavuutta.
Showpaini on suurellista viihdettä, jonka ympärillä miljoonabisnes kukoistaa. Kehän tapahtumat ovat näyttäviä ja kiehtovat varmasti katsojia. Vapaapaini taas on ikään kuin hiljaista puurtamista, jossa urheilija kehittää itseään yksilönä ja kilpailijana. Ympärillä ei pyöri miljoonabisnestä oheistuotteineen ja palkinnotkin ovat vaatimattomia, sillä voittona on yleensä mitali tai pokaali. Jo muinaisessa Roomassakin sanottiin, että kansa tarvitsee leipää ja sirkushuveja.