Viihdettä, urheilua, akrobatiaa, suurta draamaa ja uskomattomia roolihahmoja – tätä kaikkea on showpaini. Asiaan vihkiytymättömän silmään showpaini näyttää joko tarpeettoman raa’alta viihdemuodoksi tai epäkäytännöllisen sinkoilevalta taistelulajiksi. Mistä koko hommassa on siis kyse?
Käsikirjoitettu supersankariksi
Showpainin ottelut käsikirjoitetaan käytännössä aina. Voittaja ja häviäjä tiedetään ennalta, samoin liikkeet ja vahingot sovitaan yhdessä osapuolten kanssa. Käsikirjoittajat myös auttavat painijoita kehittämään itselleen roolihahmot, joiden tarinaa otteluissa käydään läpi.
Painijoiden hahmot ovat karkeasti jaotellen joko ”hyviksiä” tai ”pahiksia”, joista jälkimmäisiä yleisö rakastaa vihata. Otteluiden taustatarinoissa hahmot syystä tai toisesta ajautuvat törmäyskurssille ja kuten kunnon rähinöissä aina, yhteenottoa ei voi välttää ja väkivalta on aina vaihtoehto.
1800-luvun eurooppalaisista tivoleista ponnistava showpaini antaa monenlaisille kamppailu- ja viihdelajien ammattilaisille. Viihteen ja kamppailun rajapinnassa painijat voivat rakentaa itselleen niin sanotun supersankarihahmon, jonka puitteissa voi toteuttaa hurjiakin skenaarioita. Eeppiset taistelut ja hurjat kohtaamiset tuottavat mainiota viihdettä myös katsojille ja rahaa matseja kuvaaville firmoille.
Hahmot itsessään ovat voimakkaita ja värikkäitä, mielenkiintoisia ja persoonallisia. Niiden välisille konflikteille on hyvä rakentaa draamaa. Koska showpainin säännöt ovat vähintäänkin joustavat, lähes mitä tahansa voi tapahtua kehässä.
Käytännössä hahmo rakennetaan kolmesta komponentista, joita ovat helposti ymmärrettävä, yhdellä lauseella kerrottava taustatarina ja erikoisliike tai vakiovilppi, joka lähes aina johtaa tyrmäysvoittoon. Lisäksi on hokema, josta painija on helppo muistaa.
Draama puolestaan rakennetaan kulissien takaiselle vilpille, juoruille ja muille konfliktin aiheille –kähmintä, mustasukkaisuus ja kasvojen menetys ovat kuumaa valuuttaa showpainin maailmassa. Näitä konflikteja sitten ratkotaan miesvoimin kehässä niin suurella intohimolla, että veri kirjaimellisesti lentää.
Draaman ainekset ja tarinoiden taustoja
Suurin osa showpainin kantavista ajatuksista lepää perinteisen maskuliinisuuden, sovinismin ja rasismin pohjalla. Kasvot on helppo menettää, herkkä ego kolhiintuu yllättävän pienestä, kähmintää pitää selvitellä ja mikäs sen parempi paikka kuin kehä.
Jopa yliopistotasolla on tutkittu showpainin viehätystä, sillä se ei satunnaiselle katsojalle kovin helposti avaudu. Showpaini kuitenkin vaikuttaa toimivan samalla logiikalla kuin saippuaooppera. Tietyllä tavalla ennalta-arvattavat kuviot, oikeutettu raivo ja hyvien hahmojen mukana myötäeläminen tuottaa osallistumisen tunnetta sekä spektaakkelinomaiset kuviot vastaavat ihmisten rituaalien kaipuuseen.
Painishow’t ammentavat voimakkaasti kliseisistä teinipoikafantasioista, joissa ylivoimainen maskuliinisuus ja väkivalta tuovat voiton, mainetta sekä kunniaa. Tämä viihdemuoto linkittyy vahvasti niin sanotun white trash -kulttuurin nousuun, ironialla höystettynä tai ilman. Genreen on olennaisella tavalla liitetty myös valkoisten miesten rap-innostus ja ”alaluokan” äijäkulttuuri.
Showpainissa on oma ”satumaailmansa” eli kayfabe, jonka sisällä painin tapahtumat ovat totta. Roolihahmoihin suhtaudutaan mitä suurimmalla vakavuudella ja hahmojen kohtaamat vääryydet janoavat veristä kostoa. Kayfaben kunnioitus oli pitkään ehdotonta, mutta nykyisin tästäkin on alettu jonkin verran lipsua.
Voiko olla tottakaan?
Showpaini on kaikesta spektaakkelinomaisuudestaan ja käsikirjoituksestaan huolimatta silti aivan oikeaa painia. Heitot, kaadot, lyönnit ja lukot tehdään ihan oikeasti ja loukkaantumisriski lajissa on huima. Vaikka veren lentäminen matseissa on yleistä, iho saatetaan avata partakoneen terällä. Toisinaan verta saattaa tulla toki avaamattakin – esimerkiksi murtuneesta nenästä tai auenneesta huulesta.
Kaadot ja törmäykset siis otetaan fyysisesti vastaan, lukoissa saattaa murtua luita ja pitkään painineilla hyvin usein on paljon arpia paitsi ihossaan, myös muissa kudoksissa. Rustot ja luusto muutenkin ovat koetuksella, välilevyistä puhumattakaan.
Perusotteluiden lisäksi järjestetään myös niin sanottuja tavaraotteluita, joissa voidaan käyttää esimerkiksi huonekaluja aseina. Häkeissä käytävät matsit ovat myös suosittuja, vaikkakin varsin raakoja. Tietyntyyppisissä otteluissa painikehän köydet on korvattu piikkilangalla ja sillä terästettyjen aseidenkin käyttö voi olla sallittua.
Näennäiset säännöt, äärimmäisyyksiin menevä väkivaltaisuus ja veren lennätyksen ihannointi tekevät lajista monille hyvin vaikeasti lähestyttävän. Toisaalta juuri nuo samat ominaisuudet vaikuttavat vetävän puoleensa etenkin nuorempia miehiä.
Showpaini Suomessa
Tunnettuja Suomessa toimineita tai yhä toimivia showpainijoita ovat muun muassa:
- StarBuck
- Stark Adder
- Valentine
- Heimo Ukonselkä
Suomeen laji rantautui vuonna 2003 ja siitä saakka otteluja on järjestetty vaihtelevalla menestyksellä. Valhalla Pro Wrestling ja PWF tekivät painia tunnetuksi, mutta rahallisten vaikeuksien vuoksi jättivät leikin kesken. Tällä hetkellä aktiivisesti matseja järjestää ainakin FCF Wrestling eli Fight Club Finland, enimmäkseen pääkaupunkiseudulla.
Myös FCF:n touhuissa on saippuaoopperamainen tarinallisuus vahvasti mukana ja verkossa tapahtuva tiedotus sekä foorumien keskustelut luovat fanien ja painijoiden välille kontaktia. Suomalaiset painijat osallistuvat aktiivisesti myös Pohjoismaiden tapahtumiin ja usein pitempään uraa tehneet painijat alkavat kouluttaa seuraavaa sukupolvea.
Showpainista on tehty Suomessa myös mielenkiintoinen dokumentti, jossa ”Starbuck” Majalahti saa vastaansa transsukupuolisen painijan Jessica Loven. Transsukupuolisuus haastaa maskuliinisten arvojen kyllästämän showpainimaailman, mutta dokumentti jää liiaksi jumiin painihahmoihin eikä pääse porautumaan maskien taakse, oikeiden ihmisten ajatusmaailmaan. Toisaalta tietynlainen pinnallisuus on varmasti lajille tyypillinen ominaisuus ja tiukempaa yhteiskunnallista analyysia showpainista on turhaa lähteä etsimään. Alakulttuurina se kuitenkin elää ja hengittää vahvasti testosteronin ja adrenaliinin huuruja.